Kirjoitetaanpa sitten unitutkimuksesta tai pikemminkin uneksunnan / unien tutkimisesta. Suomen kieli on rajoittunut tässä suhteessa, englanniksi sentään on kaksi eri termiä: sleep research ja dream research. Unitutkija-kollegani tuntuvat suhtautuvan aavistuksen ylenkatseellisesti tähän unitutkimuksen alaryhmään dream researcheen, että se ei jotenkin täytä oikean tieteen vaatimuksia. Minusta moinen asenne on turhan luonnontieteellinen ja tylsä. Monille luonnontietelijöille tekisi hyvää avartaa katsantokantaa.
Mutta itse aiheeseen eli uneksunnan tutkimukseen, jossa en ole expertti mutta joka nevertheless kuuluu jokaisen unitutkijan yleissivistykseen. Miksi näemme unta? Näkevätkö eläimet unta? Miksi uneni ovat usein täysin järjettömiä? Onko uni kulttuurisidonnaista? Näin tosi ihanaa unta viime yönä, miten näkisin siitä taas unta? Mitä lucid dreaming on? En yritäkään mitään kattava selostusta vaan nostan vain esiin joitakin kiintoisia havaintoja.
Aloitetaan vaikka kulttuurisidonnaisuudesta. Kyllä, unet ovat hyvin kulttuurisidonnaisia, on kuitenkin joitakin yleisiä uniteemoja jotka toistuvat kulttuurista riippumatta. Yleisimmät näistä ovat pakenemiseen ja kaatumiseen liittyvät teemat (myös monet unsisa esiintyvät symbolit ovat universaaleja mutta niistä ei tässä enempää). Yksi unennäön selityksistä onkin ns. threat simulation theory, jonka mukaan unennäkö on tarpeen tosimaailman uhkien käsittelemiseen ja siksi säilynyt evoluutiossa. Nykyihmisen kokemat uhat ovat tietenkin paljon monialaisempia kuin karhuja karkuun juokseminen, mutta perusfunktio on sama. Itse muistan nähneeni melko säännöllisesti noin vuoden ajana unta kaatumisesta sen jälkeen kun kaaduin Vuokatissa laskettelurinteessä. Heräsin joka karta just kun olin kaatumassa. Mistähän syystä aivot eivät suostu jatkamaan unta vaan siihen aina herää?
Mielenkiitoisesti suurin osan raportoiduista unista on negatiivisia. Onko niin että nähdään enemmän negatiivisia unia, vai niin että negatiiviset unet muistetaan paremmin? Ja tässä tuleekin dream researchin isoin kompastuskivi: muistin (tai oikeammin muistiinpalauttamisen) ongelma. Dream research perustuu siihen, että ihmisiä pyydetään palauttamaan muistiin unia, pitämään unipäiväkirjaa, tai, kontrolloidummissa tutkimuksissa, nukkumaan unilabrassa, jossa tutkijat herättää nukkujan yöllä ja nukkuja raportoi näkemänsä unet. Raportoidut unet ovat siten aina subjektiivisia ja vaikka mieleenpalauttaminen paranee harjoittelun avulla, ei muisti-biaksesta koskaan pääse eroon.
Threat simulation teorian puolustajat ovat keränneet esimerkkejä tosimaailman uhkatilanteista, joita käsitellään unessa. Tutkimusdataa on mm. konfliktialueilla eläneistä palestiinalaislapsista, jotka raportoivat enemmän negatiivisia unia kuin ikäkontrolloidut eurooppalaislapset. Yksi esimerkki oli jostain sota-alueelta, jossa ihmiset pitivät kaupungilla liikkuessaan kaasumaskeja kaasupommi-iskujen varalta. Huomattava osa näistä ihmisistä raportoi kyseisen maskin esiintyvän usein unissaan. Näillä perustein unennäkemiseen liittyisi jonkinlainen survival value. Toisaalta voi kysyä eikö uniin inkorporoida mitä tahansa, joka esiintyy tiheällä frekvenssillä oikeassa elämässä? Vastaus vaikuttaisi olevan ei-kovin-vahva ei. Minä esimerkiksi näen harvoin unta kissoistani. Johtuuko se siitä, etten muista näkeväni unta heistä (palaudumme muistamisen ongelmaan) vai siitä, että kissat eivät ole minulle uhka? (Juusin toilailut joskus kieltämättä pelottavat)?
Entäpä sitten Juuso ja Nöpö? Näkevätkö kissat unta? Siltä vaikuttaa. Unen aikana lihastoimintaa inhiboidaan voimakkaasti. Kuitenkin eläimet, joilla on häiriöitä tässä inhiboinnissa, suorittavat unen aikana lajityypillistä käyttäytymistä mutta eivät reagoi ulkopuolisiin signaaleihin ellei heitä suoranaisesti herätetä. Kissa esimerkiksi näkee unta saalistamisesta ja suorittaa saalistamiseen liittyviä liikkeitä. Tämän voi havainnoida myös omaa tervettä lemmikkiään seuraamalla. Kissoilla esiintyy faasisen REM-unen (vilkeuni) aikana nopeita silmänliikkeitä ja hengityksen muutoksia. Joskus on käynyt niin että Juusi tai Nöpi tällaisen vilkeunijakson jälkeen maukuu unissaan, herää, on hetken aikaa täysin pöhnässä ja hyökkäämässä saaliin kimppuun, kunnes herää kokonaan. Se, tajuaako kissa näkevänsä unta onkin sitten toinen stoori.
Miksi unet sitten ovat useimmiten täysin järjettömiä? “Näin unta seeprasta, joka muuttui hevokseksi ja lähti lentoon. Laitoin sen (täysikokoisen hevosen) taskuuni ja lähdin kouluun, jossa opettaja antoi läksyksi mannapuuroa.” WTF??? Mutta tarkempi tarkastelua osoittaa, etteivät unet ehkä sittenkään ole täysin järjettömiä. Unien sisältöä analysoitaessa on nimittäin paljastunut mielenkiintoinen seikka. Erään uniraportin mukaan tyyppi näki unta jossa makoili tammen (puulaji) alla, mutta tammen oksista kasvoi ananaksia. Tyypilinen epäkoherenttius, ei tammessa voi kasvaa ananaksia! Mutta jos ajatellaan, että hermoverkotkin muodostavat semanttisia yhteyksiä: oak – acorn (oak nut) – nut – pine nut -pineapple… Aivoissa kytkeytyi päälle tietty semanttinen verkko, jonka yhdessä solmussa kävi lipsahdus, jonka seurauksena tammessa kasvaa ananaksia! Kaunista!
Unen aikana näitä lipsahduksia tapahtuu koska korkeampi keskus, joka valvoo koherenttiutta, on irtikytketty. Vasta herätessä korkeampi keskus takaisinkytketään ja ihminen tiedostaa, että uni oli aivan järjetön. Lipsahdukset voivat itse asiassa olla aivojen normaali tapa varmistaa, että kaikki aivoverkot tulevat välillä käyttöön. Jos jotain polkua ei koskaan aktivoida, se luultavasti häippäsee. Unet saattavat olla siis kuin hullu pianisti, jonka tehtävän on näprätä semi-randomisti jokaista kosketinta pitääkseen pianon vireessä. Soitto ei ehkä ole kaunista mutta serves the purpose.
Miksi toiset sitten pystyvät ohjailemaan uniaan? Ilmiö on nk. lucid dreaming, jossa unennäkijä ymmärtää näkevänsä unta ja siten pystyy vaikuttamaan unen sisältöön. Jukka kuulemma pystyy tähän. Minua raivostuttaa kuulla hänen sankariuniaan, joissa hän pelastaa maailman koska voi ohjailla untaan miten huvittaa! Pah. Kateus puhuu. Hypotetisoidaan, että lucid dreamerin etuaivot olisivat tavallista aktiivisemmat ja mahdollistaisivat self reflection. Toisaalta lucid dreams eivät välttämättä ole unia vaan ns. transitio-tiloja (ei täysin valveilla, ei täysin unessa), mutta miksi ne esiintyvät toisilla ihmisillä ja toisilla ei… Emmepäs tiedä.
Lopuksi: Näin tosi ihanaa unta? Miten näkisin sitä uudelleen? Kannattaa kovasti keskittyä haluamaan nähdä ko. unta juuri ennen nukkumaan menoa, p parantaa todennäköisyyttä että myös näkee siitä unta. Toisaalta, et välttämättä muista sitä. Damn.
