Koko viime viikko kipeänä, keuhkoputken tulehdus, jonka tartutin Jukkaan niin että se on Sveitsissä kipeänä. Sucks. Mutta onnellisempia asioita on se, että sain taas apurahan. Pitäisi varmaan joskus kirjoittaa tästä apuraha-ruletista. Kieltämättä oli vähän kireä olo viime aikoina kun ei taas tietänyt että onko rahaa vai ei ja pitääkö maksaa asuntolainan lyhennykset omasta pussista… Epävarmuutta on tieteessä pakko oppia sietämään.
Dungeon Lords oli pelielämys. Tanssistudion ja ihmisten jälkeen tulen tosiaan eniten kaipaamaan seurapelejä kun muutan Sveitsiin. Huomannette, että “jos” on muuttunut muotoon “kun”. Maaseutuasuntoa alamme viimeistään syksyllä sieltä etsiskelemään tosissaan.
Olen laihtunut. Olisi hyvä asia mikäli olisin laihtunut terveellisesti syöden ja liikkuen, mutta koska olen laihtunut jättämällä syömättä ja myös liikkunut äärimmäisen vähän sekä sairastellut, kuvastaa “kuivettunut kokoon” paremmin ulkomuotoani, hiukset ovat kuin kuivaa heinää. Olen ihan tosissaan miettinyt, että leikkauksen jälkeen tuo letti voisi lähteä, millaista olisikaan kun olisi lyhyet keveät hiukset? Miten minusta tuntuu että olen sanonut tästä aiemminkin eikä mitään olet tapahtunut?
Ensi viikonloppuna voisi lentää pikavisiitille Baseliin, heinäkuussa työmatka Saksaan ja syyskuussa Lissaboniin. Mutta missä kummassa matkustelunhaluni taas on? Vähän voisi edes yrittää, mutta kun koti on maailman paras paikka.
Vastaa