Kohkaan taas kisuista!
Nöpö oli niin hauska kun tulimme Jukan kanssa uimahallista viime viikolla. Jukka oli sängyllä läppäröimässä ja Nöpi tuli haistelemaan tukkaa. Kloorin haju taisi olla vastustamaton kun neiti hautasi nenänsä Jukan pehkoon, nuuskutti ja pureskeli. Kun Jukka-parka yritti vähän liikkua niin tarrasi tassulla hiuksista että etpäs mene!
Ollaan molemmat vähän ton Jukan hiuksiin ihastuneita.
Nöpö-neiti on myös puhelias tyttö. Enimmäkseen tykkää nukkua viekussa, usein tyynylläni niin että herätessäni huomaan omistavani tyynyn kulman neidin omiessa lopun tyynyn. Joskus Nöpö kuitenkin menee yksikseen keittiön ruokapöydälle nukkumaan (se on ikkunan alla että voi katsella ulos, ja sille on levitetty viltti että kisut voi siinä nukkua kun se on niiden mielipaikka). Sitten kun Nöpö herää unilta ja havaitsee olevansa yksin keittiössä, se maukaisee hädissään että mau-mau-mau! Ihan kuin se olisi nähnyt pahaa unta ja luulisi että se on jätetty yksin. Huutelen pihan puolelta että täällä ollaan! Nöpö tassuttelee lattian poikki ja lopettaa maukumisen vasta kun on hypännyt syliin.
Juuso taas on enempi noita suomalaisia miehiä, ei paljon puhu, tosin pussaa sitäkin enemmän. Mutta Juuson kohdalla maukuminen onkin tarpeetonta koska elekieli on yksitotisen selkeää. Kun Juusi tahtoo jotain, tulee herra puskemaan kuonollaan kasvoni märiksi ja sitten joko istahtaa päälle (silityksiä), hypähtää keittiöön (ruokaa) tai juoksee ovelle (ulos).
Kaikki ovat nähneet Shrekin saapasjalkakissan. No, meidän Juusi on semmoinen, paitsi vähän vantterampi. Kun Juuso istahtaa alas, kääntää isot pyöreät silmänsä ylös ja katsoo viattomasti ja pöllämystyneesti, sitä tekee kaiken mitä se haluaa. Kissat omistaa minut.
