Kikan Blogi

Vihdoinkin kirurgi kertoi leikkausajan, se on 6.5 eli pian! En ole odottanutkaan kuin 3,5 vuotta. Olen uhkaillut niitä Sveitsiin muutolla että pitäisivät kiirettä, vaikka olenkin hetiperään vakuutellut että hoidan remontin kunnialla loppuun ennen kuin häivyn.

Koska kirurgina on joku erikoistuva lääkäri, päätin röyhkeästi kysellä jotta miten paljon se on leikellyt, en anna kenenkään aparin koskea itseeni, en edes kokeneemman kirurgin valvovan silmän alla kuten on tapana. Ihan pätevältä vaikutti. Jos kaikki sujuu hyvin niin 4vk sairaslomaa, jos sujuu erityisen hyvin niin ei tarvi edes olla ekaa viikkoa pidempään pilliruokinnassa (olen kyllä laskenut sen varaan että olisin, jolloin laihtuisi pari kiloa…).

Jukka tulee tänne minua hoitelemaan, olen varmaan sitten kuin ärsytetty mursu (ne on tosi pelottavia!).

Jukka lähti takaisin Sveitsiin enkä sunnuntaina keksinyt mitä olisin yksikseen tehnyt. Juuri kun ehtii tottua toiseen niin se häippäsee. Seuraavalla kerralla ollaan taas hämmentyneitä että kuka nukkuu mun sängyssä, syö mun lautaselta ja pesee mun pyykkejä???

Viime viikko oli töiden suhteen suoristaan riman alitus kun en saanut kerrassaan mitään aikaiseksi (suunnittelua ei lasketa koska aivotyö ilman aktualisointia ei ole oikeaa työtä), mutta iltarientoja oli sitäkin enemmän. Keskiviikkona kävin katsomassa La Sylphide baletin, joka ei yllä suosikkibaletikseni mutta oli kivaa vaihtelua perinteiseen balettiin teatterimaisella olemuksellaan. Torstaina Espoon kaupunginteatterissa katsomassa Esitystaloutta, josta pitää sanoa jotain enemmän kun se oli niin hyvä!

Minähän en perinteisesti tykkää teatterista ellei esitys ole historiallista pukudraamaa tai vanhanajan Shakespearea. Minulla on suuria ennakkoluuloja kaikenlaista teatterin keinoin esiintuotavaa nyky-yhteiskunta satiiria kohtaan. Olen sitä pullamössö-sukupolvea joka ei jaksa kiinnostua muista kuin kiiltävistä Hollywood-leffoista (no, joskus on nähty joku hyvä ei-Hollywood leffa niinkun esmes Pan´s Labyrinth, mutta ne on poikkeuksia jotka vahvistavat säännön). Että pitäisi herätä ajattelemaan ja pohtimaan ja kyseenalaistamaan nyky-yhteiskuntaa? Ei ole mun heiniäni, paitsi joskus hyvässä tuiskeessa voi parantaa maailmaan kavereiden kanssa.

Esitystalous-teatteripalan tarkoitus oli varmaan enimmiltään viihdyttää, joten sellaisena sen otin. Ja sitä se tarjosi. Teatteripalassa pääsee mukaan mm. talous-seminaariin jossa pohditaan Tapiolan tulevaisuutta, SDP:n puoluekokoukseen viilaamaan köyhyysohjelmaa, ja lisäksi pääsee vilaisemaan tutkijan ja markkinointi-gurun mielenmaisemia. Jutut menee parhaiten läpi jos a) on tapiolalainen tai b) tuntee jonkun tapiolalaisen. Jukan perhehän kansoittaa puolta Espoon Tapiolaa, joten sitä kautta minullakin on siihen kosketus. Vitsin ydin on siinä, että Helsinkiin saapuu maakunnassa kaveri, joka on sitä mieltä että Tapiolasta pitäisi tehdä New Yorkin kaltainen metropoli, Tapiopolis. Olin ihan innolla suuunnitelmassa mukana! Siis Tapiolan tornitalojen tilalle pilvenpiirtäjiä ja ne ruohokentät pois pilaamassa maisemaa!

Harvaa asiaa voin niin suoraan sydämestä suositella kuin tuota. Menkää katsomaan. Tosin kaikki kevätkauden näytökset on loppuunmyyty, mutta syksyllä sitten.

Ei ole mitään niin suloista kuin Juusi ja Nöpi vauvakisut kerälle kiertyneenä, häntä kainalossa ja hännänpää omaa kisunenää kutittamassa! Otin iltanokoset kisujen kanssa ennen yötöitä enkä tiennyt kumpaa kisua enemmän rutistelisin. Ne ei tietenkään tykkää kun niiden unta häiritään, kukapa tykkäisi.

Väikkäri etenee taas niin hitaasti ettei uskoisi. Voi johtua sivuduuneista kun välillä opetan lääkisläisiä ja välillä olen uniklinikalla valvomassa ihmisten unta. Vieläkö ottaisi neljännen työn? Jukalle kerroin että melkein on ikävä niitä aikoja kun oli tarjoilijana; sai liikuntaa, ilmaiset sapuskat, ei tarvinnut ajatella eikä viedä töitä kotiin, eikä tarvinnut anoa apurahoja.

Toisaalta tutkijan työssä on hyviä puolia kuten uni- ja neurotiede konferenssit (jotka kyllä sais olla Suomes ni ei tartteis asua hotelleissa). Heinäkuun alussa Amsterdamiin Slow Brain Oscillations Summer Schooliin, jonka ohjelma on ihan huippu! Sieltä suoraan Saksaan jossa pidetään viiden päivän loppumiitti EU:n rahoittamalle unitutkimusprojektille, jossa kaikki Euroopan uni-gurut paikalla. Sitten ajattelin (gaasp) pitää neljän viikon kesäloman! Aikuisten oikeesti. Ja sitten syyskuussa onkin European Sleep Research Societyn kongressi Lissabonissa Portugalissa. Kannattais varmaan anoa kanslerin matka-apurahaa jotta voisi käydä marraskuussa Neuroscience-konferensissa San Diegossa (siellä on delfiinejä! siis San Diegossa).

Selkä vaivaa hieman edelleen vaikka olen syönyt 10 päivää säännöllisesti tulehduskipu-lääkkeitä ja ottanut iisisti. Mutta kai se jossain vaiheessa lopettaa kiukuttelun aion nimittäin palata tanssitunneille ja sillä selvä. Koko syksy oli baletissa katkonaista ja nyt alkukevätkin, onneksi mustalaistanssissa olen mennyt eteenpäin ja pehmeys on lopulta iskostunut liikkeisiin. Kun aloitin mustalaistanssin harrastamisen kaikki näyttävyys tuli leveästä värikkäästä hameesta ja huivista, mutta nyt on jo sillä tasolla että osaa käsitellä niitä kuin rekvisiittaa ja tanssi tulee oikeasti vartalosta ja satunnaisesti ehkä jopa “sielusta”.

Keväällä mustalaismusiikki on kulttuuritarjonnassa hyvin esillä. Mustalaismusiiin suuri nimi Loyko tulee Suomeen huhtikuussa ja mustalaismusiikki yhtye Drogo toukokuussa, myös kotimainen Drom soittaa Savoyssa keväällä. Kaikki kansa katsomaan!

Päivän paras oli taas Hesarin yleisöosasto, jossa ensimmäinen kommentti surulliseen ja inhottavaan uutiseen amerikkalaisesta lastenlääkäristä, joka käytti 10 vuotta lapsia hyväkseen ja joka saa todennäköisesti elinkautisen ilman mahdollisutta ehdonalaiseen:

“Itä-Suomen hovissa oltaisiin päästetty ehdonalaisella, olihan hänellä työpaikka.”

(kaikki jotka lukeneet Itä-Suomen hovioikeuden raiskaustuomioista ymmärtää kyseisen kommentin mustan huumorin)

Terveiset täältä Baselista ystäville ja muille!

Kiva paikka tämä edelleen on. Jos selkä ei olisi niin kipeä kävisimme katselemassa lähiseutuja mahdollisia vuokra-asuntoja silmälläpitäen. Selkä on edelleen ns. paskana, vedän ibuprofeiinia ja tulehduskipulääkkeitä jotka hetkellisesti auttavat, lentokoneessa vierustoverit varmaan hiljaa mielessään ihmettelivät kun välillä istuin etukenossa ja välillä pidin kättä nyrkissä ristiselän kohdalla kun se tuntuu helpottavan kipua.

Kylmä täällä on kun eivät ymmärrä lämpörakentamisen päälle mitään. Jukka on joutunut tunkemaan sukan ikkunan rakoon kun muuten siitä olisi suora yhteys ulos; yöaikaan lämpötila ulkona laskee -10 asteeseen. Eilen käytiin illalla ulkona syömässä kiinalaista ja leffassa katsomassa Wolfman, onneksi eivät ihan kaikkia leffoja dubbaa saksaksi. Olipa tosi törkeä pariskunta istumassa selän takana, koko leffan alkuajan puhuivat eivät edes yrittäneet olla hiljaa. Olisi tehnyt mieli sanoa että turpa kiinni mutta sanoin kuitenkin vain sivistyneesti englanniksi että voisivatko olla vähän hiljempaa. Ihme tyyppejä.

Autoja kävimme eilen katsomassa. Täällä kun jos asuu kauempana kaupungista on pakko olla auto. En periaatteessa pidä autoista vaikka ne ovatkin käteviä, mutta BMW:n voin ottaa. Ei toki omaksi mutta jos liisataan semmoinen kevyt BMW Cabrio avomalli, jossa on on kuomu. Sitten voi avoautoilla kesäisin! Jee! Ei pitäisi innostua liikaa koska voi olla ettei siihen lopulta olisikaan varaa edes liisattuna vaikka autot täällä onkin Suomen halvempia.

Äsken kävimme Luonnontieteellisessä museossa ihmettelemässä. Niillä oli superputki täynnä muurahaisia ja siellä ne muurahaiset kuljetteli isoja kepin palasia putkesta toiseen yhteistoimin, olisi voinut jäädä katselemaan murkkuja vaikka lopuksi päivää, fascinating creatures. Nyt taidamme kuitenkin keskittyä lorvimaan, sulattelemaan pastaa ja parantelemaan selkää.

Tilannekuvia elämästä.

Eilen oli hyvä päivä. Aamulla tosin teki tiukkaa herätä kuten joka aamu. Aamut on paskoja, siitä ei pääse mihinkään että on ilta-ihminen. Mutta pakko oli herätä opettamaan ja sitten päivä lähtikin luistamaan ihan mallikkaasti kun päätin olla stressaamatta mistään. Ehdin jopa jutella työkavereiden kanssa muustakin kuin työjutuista, määritän nykyisin stressi-levelini sen mukaan paljonko puhun työkavereiden kanssa ja paljonko puheesta on työjuttuja/muita. Empiirisen testailun pohjalta todettu erittäin toimivaksi mittariksi.

Illalla oli mukava balsutunti. Fumblasin vain osan ajasta ja lopun pysyin kärryillä. Kotona söin porkkanaleipää ja jätin herkut syömättä, ihmeellistä. Ennen nukkumaan menoa vielä skoorasin muutaman filen ja katsoin samalla Fireflyita DVD:ltä. Päivän paras hetki on kumminkin aina se kun Juuso menee asettautumaan jalkopäähän, Nöpö tulee sängyn reunalle naukumaan ja nostan sen sängylle viereen, sitten laitan valot pois ja alamme kaikki onnellisina nukkumaan.

Tänään ei ollut ihan niin hyvä päivä vaikka opinkin pelaamaan pokeria! Aamulla teki niin vaikeaa herätä ettei koskaan. Jouduin juoksemaan bussipysäkille ja tyhmänä olin laittanut korolliset saappaat. Lumi ei yhtäkkiä ollutkaan tiukkaan pakkautunutta, joten jalka meni läpi, osui maahan ja selkä tärähti ilkeästi. Jouduin kävelemään hitaastin lopun matkaa, jolloin myöhästyin bussista. Sitten kävelin takaisin kotiin koska seuraavaan bussiin oli puolituntia. Vedin selkäkipuun buranaa ja tein pikakaurapuuroa (Minä joka ennen inhosin kaurapuuroa! Miten minä siihen olen langennut, minä joka vannoin koskaan syömästä enää typerää, pahaa kaurapuuroa! A woman could weep). En kumminkaan ehtinyt syödä sitä koska piti kiirehtiä takaisin bussipysäkille…. Töissä en ehtinyt lounaalle ja sitten pitkin tehdä töitätöitätöitä.

Selkäkipu paheni päivän mittaan buranasta huolimatta, enkä uskaltanut juoda tyäkaverin luona pokeri-illassa jos joutuisin myöhemmin vetämään vielä kolmiolääkkeitä. Mutta pokeri oli hauskaa, “oikeat” pelimerkit ja kaikki (oikeaa rahaa vain nimellinen summa onneksi). Hävisimme tietenkin kun työkaverin mies pelaa ammatikseen netissä pokeria, mutta katson että 2 euroa oli hyvä sijoitus kun vastineeksi opin pelin häneltä. Entinen lukiokaveri, on tämä pieni maa.

Kotiin tullessa kävi sääliksi miestä, joka yritti ehtiä ratikkaan joka just jätti. Ja keskellä kotipolkua pupupariskunta oli sitä mieltä että olin liian äänekäs ja pomppi pois. Mitenköhän nekin näin pakkasella pärjää?

Lauantaina Sveitsiin pariksi päiväksi.

Koko viime viikko kipeänä, keuhkoputken tulehdus, jonka tartutin Jukkaan niin että se on Sveitsissä kipeänä. Sucks. Mutta onnellisempia asioita on se, että sain taas apurahan. Pitäisi varmaan joskus kirjoittaa tästä apuraha-ruletista. Kieltämättä oli vähän kireä olo viime aikoina kun ei taas tietänyt että onko rahaa vai ei ja pitääkö maksaa asuntolainan lyhennykset omasta pussista… Epävarmuutta on tieteessä pakko oppia sietämään.

Dungeon Lords oli pelielämys. Tanssistudion ja ihmisten jälkeen tulen tosiaan eniten kaipaamaan seurapelejä kun muutan Sveitsiin. Huomannette, että “jos” on muuttunut muotoon “kun”. Maaseutuasuntoa alamme viimeistään syksyllä sieltä etsiskelemään tosissaan.

Olen laihtunut. Olisi hyvä asia mikäli olisin laihtunut terveellisesti syöden ja liikkuen, mutta koska olen laihtunut jättämällä syömättä ja myös liikkunut äärimmäisen vähän sekä sairastellut, kuvastaa “kuivettunut kokoon” paremmin ulkomuotoani, hiukset ovat kuin kuivaa heinää. Olen ihan tosissaan miettinyt, että leikkauksen jälkeen tuo letti voisi lähteä, millaista olisikaan kun olisi lyhyet keveät hiukset? Miten minusta tuntuu että olen sanonut tästä aiemminkin eikä mitään olet tapahtunut?

Ensi viikonloppuna voisi lentää pikavisiitille Baseliin, heinäkuussa työmatka Saksaan ja syyskuussa Lissaboniin. Mutta missä kummassa matkustelunhaluni taas on? Vähän voisi edes yrittää, mutta kun koti on maailman paras paikka.

Luen Scientific American Mindia. Osa lehden jutuista ärsyttää yksinkertaisuudellaan, mutta toisaalta lukeminen on hyvää harjoitusta sille, että oppisi itse joskus kirjoittamaan tieteestä yleistajuisesti. Tutkimusryhmämme tutkii unen ja depression yhteydestä sekä geneettisellä että perustutkimustasolla. Vaikken itse en suoraan ole ko. projekteissa mukana, seuraan depression tieteellistä kenttää henkilökohtaisesta mielenkiinnosta. Mindin kirjoitus “Depression´s Evolutionary Roots”  oli ajatuksia herättävä, vaikken juttua tuollaisena nielaise.

Tyyppien pääväite on, että koska jopa 30-50 % ihmisistä (stat US) voidaan luokitella sairastavan psykiatriset kriteerit täyttävää depressiota jossain elämänsä vaiheessa (vrt. skitsofrenia ja obsessive-compulsive disorder 1-2 %), täytyy depressiolla olla joku hyödyllinen funktio. Että depressiota ei pitäisi ajatella sairautena vaan adaptaationa, joka vaatii veronsa mutta on myös hyödyllinen. Hyödyllisyys tulisi depressiivisten aivojen kyvystä analyyyttisempaan ja fokusoituneempaan ajatteluun, jossa ongelmanratkaisukyky paranee. Mutta näin ei tapahtuisi niinkään yleisellä tasolla (tiedetään että depressoituneilla on alentuneet kognitiiviset kyvyt) vaan nimenomaan depression triggeroineen ongelman kohdalla . Depressoitunut käyttäisi siis kaiken energiansa ongelman märehtimiseen (ruminations) ja tämän märehtimisen tukahduttaminen anti-depressanteilla lääkkeillä olisi parantumisen kannalta hidastava tekijä.

Mielenkiintoinen lähestymistapa depressioon, mutta vaatii kyllä lisää todistelua..

Kipeänä kotona, just kun ei olisi aikaa… Jukka tekee keittiössä ahkerasi töitä, minä vedan buranaa ja kuumaa kaakaota. Huomenna oli tarkoitus mennä pelaamaan DungeonLordsia mutta heikolta näyttää.

Ulkona on valkoisen kaunista mutta nyt ei pääse sinnekään kävelemään. Ostin viime viikolla värityskirjan, joka saa olla uusi alku paluulleni taiteen pariin. Tartteis oppia taas piirtämään, kymmenen vuotta nuoruudesta kuvataidekoulussa eikä mitään ole jäljellä, opettelen värittämään ensin niin siitä se lähtee, I hope. Ainakin pääsen kokeilemaan Jukan Baselista tuomia värityskyniä, Baselin kansallistuotetta.

Eilen olin vielä töissä ja missasin kissakohtauksen. Jukka kertoi, että kissat oli yhtäkkiä tosi hiljaa poissa näkyvistä, joten Jukka lähti katsomaan mitä niille oli käynyt. Molemmat istuivat hipihiljaa tuijottamassa keittiön pesuallaskaapin ovea, Jukka tarjosi muroja mutta kisut eivät liikahtaneet. Sitten Jukka avasi kaapin oven ja mitä! Hiiri siellä vipelsi karkuun takaisin kaapin rakoon! Siellä on joku reikä ehkä lattian alle. Miten kisut huomasi oven läpi sen hiiren? Rötgenkatse! Tai ehkä se hiiri siellä vikisi kissataajuudella.

Jos hiiri kuvitteli tulevansa lämmittelemään niin eksyi kyllä väärään taloon, täällä vartioi superkissat Juuso ja Nöpö!

Ei huvita mennä nukkumaan. Erityisesti ei huvita mennä nukkumaan koska on myöhä ja koska huomenna on aikainen herätys ja _tietää_ että siitä tulee tuskaa.

Tulevaisuus auki, väikkäri ei tunnu etenevän eikä siten mikään muukaan. Jukalle jutustelin, että voisin kisujen kanssa muuttaa tulevana syksynä Sveitsiin koska sama kai se missä sitä väikkäriä-joka-ei-ikinä-valmistu kirjoittaa. Etäsuhde on toiminut hyvin mutta välillä vois leikkiä taas kotistakin. Katseltiin netistä sveitsiläisiä maalaistaloja Baselin ja Zurichin läheltä, siellä on yksi jos toinenkin ihastuttava 1700-lukuinen maalaistalo vuokrattavana!

Sukulaiset jaksaa udella naimisiinmenosta. Meillä ei ole kiire, sitäpaitsi minua ahdistaa juhlien järjestäminen ja juhliminen. Ei pelkästään hääjuhlien vaan myös väikkärijuhlien, mikäli ne joskus olisivat. Kaikki se patsastelu, viralliset maljojen kohottelut, puheet ja tekohymyt… Patsastelu-juhlat on sadistisia. Sellaista teatteria joka ei naurata ketään. Pidän perinteistä kun muut ylläpitävät niitä, mutta kun minun pitäisi alistua niihin…

Kevennys tähän väliin. Avatar oli hyvä leffa (spoilers follow), joko siksi että se oli oikeasti hyvä tai siksi että odotukseni olivat matalalla. Kuvittelin, että se on kauhea piirretyn ja elokuvan sekamelska. Yllätyin kuitenkin kuvapuolen suhteen positiivisesti, vaikka juonellisesti leffa oli pettymys. Suoraan Disneyn Pocahontasista, tiedättehän, sivistynyt poika tapaa alkuasukastytön, joka on luvattu heimon soturipojalle mutta joka rakastuukin sivistyneeseen poikaan, sitten lopuksi soditaan. Seuraava leffa jonka käyn katsomassa on Ninja Assassin. Se ei voi olla huono koska ninja-splatterit on vaan hyviä, jopa huonot! Storm Shadow on toki suosikki-ninjani mutta annamme muillekin mahdollisuuden, etenkin aasialaisille hyvälihaksisille söpöille pojille.