•05.02.2010 • Jätä kommentti

Koko viime viikko kipeänä, keuhkoputken tulehdus, jonka tartutin Jukkaan niin että se on Sveitsissä kipeänä. Sucks. Mutta onnellisempia asioita on se, että sain taas apurahan. Pitäisi varmaan joskus kirjoittaa tästä apuraha-ruletista. Kieltämättä oli vähän kireä olo viime aikoina kun ei taas tietänyt että onko rahaa vai ei ja pitääkö maksaa asuntolainan lyhennykset omasta pussista… Epävarmuutta on tieteessä pakko oppia sietämään.

Dungeon Lords oli pelielämys. Tanssistudion ja ihmisten jälkeen tulen tosiaan eniten kaipaamaan seurapelejä kun muutan Sveitsiin. Huomannette, että “jos” on muuttunut muotoon “kun”. Maaseutuasuntoa alamme viimeistään syksyllä sieltä etsiskelemään tosissaan.

Olen laihtunut. Olisi hyvä asia mikäli olisin laihtunut terveellisesti syöden ja liikkuen, mutta koska olen laihtunut jättämällä syömättä ja myös liikkunut äärimmäisen vähän sekä sairastellut, kuvastaa “kuivettunut kokoon” paremmin ulkomuotoani, hiukset ovat kuin kuivaa heinää. Olen ihan tosissaan miettinyt, että leikkauksen jälkeen tuo letti voisi lähteä, millaista olisikaan kun olisi lyhyet keveät hiukset? Miten minusta tuntuu että olen sanonut tästä aiemminkin eikä mitään olet tapahtunut?

Ensi viikonloppuna voisi lentää pikavisiitille Baseliin, heinäkuussa työmatka Saksaan ja syyskuussa Lissaboniin. Mutta missä kummassa matkustelunhaluni taas on? Vähän voisi edes yrittää, mutta kun koti on maailman paras paikka.

•27.01.2010 • 2 kommenttia

Luen Scientific American Mindia. Osa lehden jutuista ärsyttää yksinkertaisuudellaan, mutta toisaalta lukeminen on hyvää harjoitusta sille, että oppisi itse joskus kirjoittamaan tieteestä yleistajuisesti. Tutkimusryhmämme tutkii unen ja depression yhteydestä sekä geneettisellä että perustutkimustasolla. Vaikken itse en suoraan ole ko. projekteissa mukana, seuraan depression tieteellistä kenttää henkilökohtaisesta mielenkiinnosta. Mindin kirjoitus “Depression´s Evolutionary Roots”  oli ajatuksia herättävä, vaikken juttua tuollaisena nielaise.

Tyyppien pääväite on, että koska jopa 30-50 % ihmisistä (stat US) voidaan luokitella sairastavan psykiatriset kriteerit täyttävää depressiota jossain elämänsä vaiheessa (vrt. skitsofrenia ja obsessive-compulsive disorder 1-2 %), täytyy depressiolla olla joku hyödyllinen funktio. Että depressiota ei pitäisi ajatella sairautena vaan adaptaationa, joka vaatii veronsa mutta on myös hyödyllinen. Hyödyllisyys tulisi depressiivisten aivojen kyvystä analyyyttisempaan ja fokusoituneempaan ajatteluun, jossa ongelmanratkaisukyky paranee. Mutta näin ei tapahtuisi niinkään yleisellä tasolla (tiedetään että depressoituneilla on alentuneet kognitiiviset kyvyt) vaan nimenomaan depression triggeroineen ongelman kohdalla . Depressoitunut käyttäisi siis kaiken energiansa ongelman märehtimiseen (ruminations) ja tämän märehtimisen tukahduttaminen anti-depressanteilla lääkkeillä olisi parantumisen kannalta hidastava tekijä.

Mielenkiintoinen lähestymistapa depressioon, mutta vaatii kyllä lisää todistelua..

•26.01.2010 • Jätä kommentti

Kipeänä kotona, just kun ei olisi aikaa… Jukka tekee keittiössä ahkerasi töitä, minä vedan buranaa ja kuumaa kaakaota. Huomenna oli tarkoitus mennä pelaamaan DungeonLordsia mutta heikolta näyttää.

Ulkona on valkoisen kaunista mutta nyt ei pääse sinnekään kävelemään. Ostin viime viikolla värityskirjan, joka saa olla uusi alku paluulleni taiteen pariin. Tartteis oppia taas piirtämään, kymmenen vuotta nuoruudesta kuvataidekoulussa eikä mitään ole jäljellä, opettelen värittämään ensin niin siitä se lähtee, I hope. Ainakin pääsen kokeilemaan Jukan Baselista tuomia värityskyniä, Baselin kansallistuotetta.

Eilen olin vielä töissä ja missasin kissakohtauksen. Jukka kertoi, että kissat oli yhtäkkiä tosi hiljaa poissa näkyvistä, joten Jukka lähti katsomaan mitä niille oli käynyt. Molemmat istuivat hipihiljaa tuijottamassa keittiön pesuallaskaapin ovea, Jukka tarjosi muroja mutta kisut eivät liikahtaneet. Sitten Jukka avasi kaapin oven ja mitä! Hiiri siellä vipelsi karkuun takaisin kaapin rakoon! Siellä on joku reikä ehkä lattian alle. Miten kisut huomasi oven läpi sen hiiren? Rötgenkatse! Tai ehkä se hiiri siellä vikisi kissataajuudella.

Jos hiiri kuvitteli tulevansa lämmittelemään niin eksyi kyllä väärään taloon, täällä vartioi superkissat Juuso ja Nöpö!

•21.01.2010 • Jätä kommentti

Ei huvita mennä nukkumaan. Erityisesti ei huvita mennä nukkumaan koska on myöhä ja koska huomenna on aikainen herätys ja _tietää_ että siitä tulee tuskaa.

Tulevaisuus auki, väikkäri ei tunnu etenevän eikä siten mikään muukaan. Jukalle jutustelin, että voisin kisujen kanssa muuttaa tulevana syksynä Sveitsiin koska sama kai se missä sitä väikkäriä-joka-ei-ikinä-valmistu kirjoittaa. Etäsuhde on toiminut hyvin mutta välillä vois leikkiä taas kotistakin. Katseltiin netistä sveitsiläisiä maalaistaloja Baselin ja Zurichin läheltä, siellä on yksi jos toinenkin ihastuttava 1700-lukuinen maalaistalo vuokrattavana!

Sukulaiset jaksaa udella naimisiinmenosta. Meillä ei ole kiire, sitäpaitsi minua ahdistaa juhlien järjestäminen ja juhliminen. Ei pelkästään hääjuhlien vaan myös väikkärijuhlien, mikäli ne joskus olisivat. Kaikki se patsastelu, viralliset maljojen kohottelut, puheet ja tekohymyt… Patsastelu-juhlat on sadistisia. Sellaista teatteria joka ei naurata ketään. Pidän perinteistä kun muut ylläpitävät niitä, mutta kun minun pitäisi alistua niihin…

Kevennys tähän väliin. Avatar oli hyvä leffa (spoilers follow), joko siksi että se oli oikeasti hyvä tai siksi että odotukseni olivat matalalla. Kuvittelin, että se on kauhea piirretyn ja elokuvan sekamelska. Yllätyin kuitenkin kuvapuolen suhteen positiivisesti, vaikka juonellisesti leffa oli pettymys. Suoraan Disneyn Pocahontasista, tiedättehän, sivistynyt poika tapaa alkuasukastytön, joka on luvattu heimon soturipojalle mutta joka rakastuukin sivistyneeseen poikaan, sitten lopuksi soditaan. Seuraava leffa jonka käyn katsomassa on Ninja Assassin. Se ei voi olla huono koska ninja-splatterit on vaan hyviä, jopa huonot! Storm Shadow on toki suosikki-ninjani mutta annamme muillekin mahdollisuuden, etenkin aasialaisille hyvälihaksisille söpöille pojille.

•10.01.2010 • Jätä kommentti

Tuntuu että olen aikaisemminkin hypettänyt Austenia blogissa mutta eipä haittaa. Lisää karkkia! Vuosia sitten koukahdin Jane Austeniin enkä ole tosiaankaan päässyt irti. Ylpeys ja ennakkoluulo on suosikkini mutta Emma tulee hyvänä kakkosena. Emmassa on jotain äärettömän viehättävää; kirja on viihdyttävä ja jännittävä ilman että siinä on yhtään pahantahtoista henkilöhahmoa. Luen kirjat ja katson dvd:t yhä uudestaan ja uudestaan. Se kieli ja koko absurdi siveänpinkeä yläkeskiluokkainen elämä 1700-luvulla…

Kaikkia Austenin kirjoja en vieläkään omista, varmaan siksi kun ne joita en omista ovat minulla ikilainassa äidiltä, joka on varmaan ohimennen joskus ihmetellyt mihin hänen kaikki Austeninsa ovat hävinneet. Mutta dvd-osastolla olen kunnostautunut ja omistan seuraavat dvd:t:

  • Pride and Prejudice (1940), 17min, pääosassa Greer Garson
  • Emma (1972 BBC), 4h 22min, pääosassa Doran Godwin
  • Järki ja tunteet (1981, BBC), 3h 2min, pääosassa Irene Richard ja Tracey Childs
  • Mansfield Park (1983, BBC),  pääosassa Sylvestra Le Touzel,
  • Pride and Prejudice (1985, BBC), 265min, pääosassa Elizabeth Garvie
  • Ylpeys ja ennakkoluulo (1995, BBC) 6 x 55min, pääosassa Jennifer Ehle
  • Järki ja tunteet (1995), 2h 11min, pääosassa Emma Thompson ja Kate Winslet
  • Persuasion (1995), 107min, pääosassa Amanda Root
  • Emma (1996), 116min, pääosassa Gwyneth Paltrow
  • Emma (1997), 1h 47min, pääosassa Kate Beckinsale
  • Ylpeys ja ennakkoluulo (2005), 2h 2min, pääosassa Keira Knightley
  • Viisasteleva sydän (2007, BBC), 1h 33min, pääosassa Sally Hawkins
  • Northanger Abbey (2007), 1h 32min, pääosassa Felicity Jones
  • Järki ja tunteet (2007, BBC), 2h 36min, pääosassa Hattie Morahan ja Charity Wakefield

Nämä on vielä hankkimatta:

  • Persuasion (1960, BBC), pääosassa Daphne Slater
  • Persuasion (1971, BBC), 110min, pääosassa Anne Firbank
  • Northanger Abbey (1986, BBC), pääosassa Katherine Schlesinger
  • Mansfield Park (1999), 112min, pääosassa Frances O´Connor
  • Mansfield Park (2007), 90min, pääosassa Billie Piper
  • Emma (2009, BBC), 4 x 55min, pääosassa Romola Garai (tiistaina 12.1. päätösjakso YlE TV1)

Jos joku tietää muita Austen leffoja/tv-sarjoja niin pliis minulle tietoa! (ei näitä höpöhöpö moderneja kuten Lost in Austen tai Bollywood-Austen Bride ja Prejudice)

•06.01.2010 • Jätä kommentti

Aoccdrnig to a rscheearch at Cmabrigde Uinervtisy, it dseno’t mtaetr in waht oerdr the ltteres in a wrod are, the olny iproamtnt tihng is taht the frsit and lsat ltteer be in the rghit pclae. Tihs is bcuseae the huamn mnid deos not raed ervey lteter by istlef, but the wrod as a wlohe. If you can raed tihs, psot it to yuor wlal. Olny 55% of plepoe can.

•06.01.2010 • Jätä kommentti

Joululoma meni Kuopiossa syödessä ja uutena vuotena olin perinteisesti kipeä, niin ettei mihinkään bileisiin. Näin aikuisiällä olen viettänyt ehkäpä kokonaista kolme uutta vuotta olematta kipeä, tämä vuosi ei halunnut kuulunut niihin. Vyötärönympärys kasvoi vaikken edes syönyt kinkkua. Tänään olikin sitten kinkunkorvikkeensulatusbalettia Footiksella.

Ulkona on pirun kaunista ja pirun kylmää! Juuri tällaisia ovat lapsuusmuistojeni talvet, kunnolla pakkasta ja lunta eikä mitään etelän elävien loskatalvia. Pipo korviin ja menoksi. Harmittaa ettei vieläkään ole digi-kameraa jolla käydä ympäristössä kuvailemassa, eivät edes olisi kalliita jos saisi aikaiseksi hankkia. Sisko sai pinkin kameran joululahjaksi, vähän kade. iPhonessa oli kamera mutta kun se ei jostain mystisestä syystä suostunut toimimaan minun Sonera-liittymän kanssa, joten Jukka sai iPhonen. Nyt Jukkaa tietenkin harmittaa kun just julkaistiin Googlen Nexus…

Melkein luen nykyään naamakirjaa yhtä usein kuin blogeja kun ihmiset ovat siirrostaneet itsensä sinne. Pitäisi varmaan itsekin mutta kynnys alkaa kirjoittamaan sinne on korkea. Pah.

Koti näyttää kuin pommin jäljijltä. Huomenna voisi vähän siivoilla ja tehdä keväsuunnitelmat elämälleen. Aina on hyvä olla suunnitelma jos vaikka se vähentäisi angstin määrää. Töitä ois, rahaa ei. Leukakirurgian tarkkaa ajankohtaa eivät vieläkään osanneet minulle kommunikoida. Ensi syksynä olis muutto mutta minne? Miten sen väikkärin saa kasattua? Mistä saa koulutusta kissa-farmariksi?

•24.12.2009 • Jätä kommentti

Hyvää joulua kaikille!

Nöpön joulu

•16.12.2009 • Jätä kommentti

Tänään illalla kävelin kohti Aleksanterinkadun jouluvaloja ja näyteikkunoita. Lumesta valkoinen katukiveys, nenänpäätä pureva pakkanen ja hiljalleen leijailevat isot lumihiutaleet. Täydellinen joulusää! Muutkin ihmiset näkyivät huomaavan ja pysähtyvän ihastuneina ihmettelemään.

Kävin ostamassa maammolle joululahjan meiltä lapsilta. Maljakko. Kaunis joulunpunainen maljakko. Maksaa kaksisataa euroa… Piti kävellä oikein varovasti paketin kanssa, ei minulla ole varaa ostaa toista jos tämä menee rikki. Kylpyhuoneremontin takia olen tehnyt henkilökohtaisen vararikon, onneksi on Visa.

Koska bussi jätti kävin tavoilleni epätyypillisesti juomassa kupin kuumaa lähibaarissa. Omena-kaneli glögi kuulosti niin joululta ja Jukalta, että jätin kuuman kaakakon tällä kertaa ottamatta. Kotona ikkunasta katseli Juusi ja jouluvalot. Kissat ei yhtään tykkää näin kovasta pakkasesta eivätkä viihdy ulkona,  mutta tulevat sisällä kärttyisiksi kun ei ole mitään tekemistä.

Kohta ne pääsee Kuopioon ihmettelemään joulukuusta! Olen luvannut ylimääräisen kermatilkan sille kisulle, joka onnistuu kaatamaan kuusen (mutta tätä emme kerro kotiväelle…)

•14.12.2009 • 2 kommenttia

Kirjoitetaanpa sitten unitutkimuksesta tai pikemminkin uneksunnan / unien tutkimisesta. Suomen kieli on rajoittunut tässä suhteessa, englanniksi sentään on kaksi eri termiä: sleep research ja dream research. Unitutkija-kollegani tuntuvat suhtautuvan aavistuksen ylenkatseellisesti tähän unitutkimuksen alaryhmään dream researcheen, että se ei jotenkin täytä oikean tieteen vaatimuksia. Minusta moinen asenne on turhan luonnontieteellinen ja tylsä. Monille luonnontietelijöille tekisi hyvää avartaa katsantokantaa.

Mutta itse aiheeseen eli uneksunnan tutkimukseen, jossa en ole expertti mutta joka nevertheless kuuluu jokaisen unitutkijan yleissivistykseen. Miksi näemme unta? Näkevätkö eläimet unta? Miksi uneni ovat usein täysin järjettömiä? Onko uni kulttuurisidonnaista? Näin tosi ihanaa unta viime yönä, miten näkisin siitä taas unta? Mitä lucid dreaming on? En yritäkään mitään kattava selostusta vaan nostan vain esiin joitakin kiintoisia havaintoja.

Aloitetaan vaikka kulttuurisidonnaisuudesta. Kyllä, unet ovat hyvin kulttuurisidonnaisia, on kuitenkin joitakin yleisiä uniteemoja jotka toistuvat kulttuurista riippumatta. Yleisimmät näistä ovat pakenemiseen ja kaatumiseen liittyvät teemat (myös monet unsisa esiintyvät symbolit ovat universaaleja mutta niistä ei tässä enempää). Yksi unennäön selityksistä onkin ns. threat simulation theory, jonka mukaan unennäkö on tarpeen tosimaailman uhkien käsittelemiseen ja siksi säilynyt evoluutiossa. Nykyihmisen kokemat uhat ovat tietenkin paljon monialaisempia kuin karhuja karkuun juokseminen, mutta perusfunktio on sama. Itse muistan nähneeni melko säännöllisesti noin vuoden ajana unta kaatumisesta sen jälkeen kun kaaduin Vuokatissa laskettelurinteessä. Heräsin joka karta just kun olin kaatumassa. Mistähän syystä aivot eivät suostu jatkamaan unta vaan siihen aina herää?

Mielenkiitoisesti suurin osan raportoiduista unista on negatiivisia. Onko niin että nähdään enemmän negatiivisia unia, vai niin että negatiiviset unet muistetaan paremmin? Ja tässä tuleekin dream researchin isoin kompastuskivi: muistin (tai oikeammin muistiinpalauttamisen) ongelma. Dream research perustuu siihen, että ihmisiä pyydetään palauttamaan muistiin unia, pitämään unipäiväkirjaa, tai, kontrolloidummissa tutkimuksissa, nukkumaan unilabrassa, jossa tutkijat herättää nukkujan yöllä ja nukkuja raportoi näkemänsä unet. Raportoidut unet ovat siten aina subjektiivisia ja vaikka mieleenpalauttaminen paranee harjoittelun avulla, ei muisti-biaksesta koskaan pääse eroon.

Threat simulation teorian puolustajat ovat keränneet esimerkkejä tosimaailman uhkatilanteista, joita käsitellään unessa. Tutkimusdataa on mm. konfliktialueilla eläneistä palestiinalaislapsista, jotka raportoivat enemmän negatiivisia unia kuin ikäkontrolloidut eurooppalaislapset. Yksi esimerkki oli jostain sota-alueelta, jossa ihmiset pitivät kaupungilla liikkuessaan kaasumaskeja kaasupommi-iskujen varalta. Huomattava osa näistä ihmisistä raportoi kyseisen maskin esiintyvän usein unissaan. Näillä perustein unennäkemiseen liittyisi jonkinlainen survival value. Toisaalta voi kysyä eikö uniin inkorporoida mitä tahansa, joka esiintyy tiheällä frekvenssillä oikeassa elämässä? Vastaus vaikuttaisi olevan ei-kovin-vahva ei. Minä esimerkiksi näen harvoin unta kissoistani. Johtuuko se siitä, etten muista näkeväni unta heistä (palaudumme muistamisen ongelmaan) vai siitä, että kissat eivät ole minulle uhka? (Juusin toilailut joskus kieltämättä pelottavat)?

Entäpä sitten Juuso ja Nöpö? Näkevätkö kissat unta? Siltä vaikuttaa. Unen aikana lihastoimintaa inhiboidaan voimakkaasti. Kuitenkin eläimet, joilla on häiriöitä tässä inhiboinnissa, suorittavat unen aikana lajityypillistä käyttäytymistä mutta eivät reagoi ulkopuolisiin signaaleihin ellei heitä suoranaisesti herätetä.  Kissa esimerkiksi näkee unta saalistamisesta ja suorittaa saalistamiseen liittyviä liikkeitä. Tämän voi havainnoida myös omaa tervettä lemmikkiään seuraamalla. Kissoilla esiintyy faasisen REM-unen (vilkeuni) aikana nopeita silmänliikkeitä ja hengityksen muutoksia. Joskus on käynyt niin että Juusi tai Nöpi tällaisen vilkeunijakson jälkeen maukuu unissaan, herää, on hetken aikaa täysin pöhnässä ja hyökkäämässä saaliin kimppuun, kunnes herää kokonaan. Se, tajuaako kissa näkevänsä unta onkin sitten toinen stoori.

Miksi unet sitten ovat useimmiten täysin järjettömiä? “Näin unta seeprasta, joka muuttui hevokseksi ja lähti lentoon. Laitoin sen (täysikokoisen hevosen) taskuuni ja lähdin kouluun, jossa opettaja antoi läksyksi mannapuuroa.” WTF??? Mutta tarkempi tarkastelua osoittaa, etteivät unet ehkä sittenkään ole täysin järjettömiä. Unien sisältöä analysoitaessa on nimittäin paljastunut mielenkiintoinen seikka. Erään uniraportin mukaan tyyppi näki unta jossa makoili tammen (puulaji) alla, mutta tammen oksista kasvoi ananaksia. Tyypilinen epäkoherenttius, ei tammessa voi kasvaa ananaksia!  Mutta jos ajatellaan, että hermoverkotkin muodostavat semanttisia yhteyksiä: oak – acorn (oak nut) – nut – pine nut -pineapple… Aivoissa kytkeytyi päälle tietty semanttinen verkko, jonka yhdessä solmussa kävi lipsahdus, jonka seurauksena tammessa kasvaa ananaksia! Kaunista!

Unen aikana näitä lipsahduksia tapahtuu koska korkeampi keskus, joka valvoo koherenttiutta, on irtikytketty. Vasta herätessä korkeampi keskus takaisinkytketään ja ihminen tiedostaa, että uni oli aivan järjetön. Lipsahdukset voivat itse asiassa olla aivojen normaali tapa varmistaa, että kaikki aivoverkot tulevat välillä käyttöön. Jos jotain polkua ei koskaan aktivoida, se luultavasti häippäsee. Unet saattavat olla siis kuin hullu pianisti, jonka tehtävän on näprätä semi-randomisti jokaista kosketinta pitääkseen pianon vireessä. Soitto ei ehkä ole kaunista mutta serves the purpose.

Miksi toiset sitten pystyvät ohjailemaan uniaan? Ilmiö on nk. lucid dreaming, jossa unennäkijä ymmärtää näkevänsä unta ja siten pystyy vaikuttamaan unen sisältöön. Jukka kuulemma pystyy tähän. Minua raivostuttaa kuulla hänen sankariuniaan, joissa hän pelastaa maailman koska voi ohjailla untaan miten huvittaa! Pah. Kateus puhuu. Hypotetisoidaan, että lucid dreamerin etuaivot olisivat tavallista aktiivisemmat ja mahdollistaisivat self reflection. Toisaalta lucid dreams eivät välttämättä ole unia vaan ns. transitio-tiloja (ei täysin valveilla, ei täysin unessa), mutta miksi ne esiintyvät toisilla ihmisillä ja toisilla ei… Emmepäs tiedä.

Lopuksi: Näin tosi ihanaa unta? Miten näkisin sitä uudelleen? Kannattaa kovasti keskittyä haluamaan nähdä ko. unta juuri ennen nukkumaan menoa, p parantaa todennäköisyyttä että myös näkee siitä unta. Toisaalta, et välttämättä muista sitä. Damn.