Ei oo mitään tekemistä (mikä olisi hyvä asia jos osaisin sen nähdä niin). Olen katsellut kaikki omistamani Austen-leffat viime aikoina, en pysty keskittymään kirjan lukemiseen, skoorasin pari työ-EEG-filea mutta se on niin puuduttavaa ettei nyt sitäkään.

Olen kokeillut kaikki parannu-nopeasti kikkani, kuten kuuman kaakaon, suklaan, kisujen silittämisen, kahden täkin alla lämpöisessä nukkumisen ja buranan. Mikään ei näy tepsivan eli pitää vaan olla möllöttää tää tauti taas pois, haaveilla vaikka asioista joita voisi kesälomallaan tehdä. Niinkun juhannuksena mennä syömään mummin muurinpohjalettuja mansikkahillon kanssa ja sitten rantasaunaan ja uimaan peilityynessä järvessä. Hotsittaisi tosi paljon lähteä Islantiin kans. Tanssikaveri on menossa sinne juhannuksen jälkeen, siellä on kuulemma halpaa nyt. Jukan kanssa vuosia sitten suunniteltiin lähteä Islantiin vaeltamaan ja melkein ostettiin matkatkin, mutta se olisi ollut järjestetty ryhmävaellus ja minun kuntoni ei silloin olisi riittänyt. Ei nytkään kyllä, mutta jos muutaman päivän vaeltaisi ja pääsisi palkkioksi ihanaan kuumaan lähteeseen…

Ei oo varaa. Kaikki säästöt (mitkä säästöt?) menee syksyn kylppäriremonttiin. Pitää painostaa hampilääkäriä kertomaan milloin se minun leukaleikkaukseni oikein on, että osaisin kertoa remonttimiehelle milloin syksystä sopisi tulla remointoimaan kun olen itse sairaslomalla Kuopiossa. Kuuden viikon sairasloma ei kombota yhteen väikkärin teon kanssa ollenkaan.

Ei minulla mitään asiaa ollut.

Minussa on jotain vialla. Olen kokoajan kipeänä, yleensä vain kerran vuodessa mutta nyt jo kolme kertaa kevään aikana. Eilenkin jouduin jättämään maksamani piruetti-tiivarin väliin kun oli vaan niin kuumeinen ja tukkoinen olo. Tää ei oo enää hauskaa… Selkä on paskana eikä tunnu paraneva ja tulehduskipulääkkeet aiheuttaa pahoja sivuoireita (olen näköjään se yksi ihminen sadasta, jolle kyisenen tulehduskipulääke aiheuttaa erittäin epämiellyttäviö oireita, enkä saa raahattua itseäni lääkäriin hankkimaan eri valmistetta tilalle).

Perjantaina pitäisi lentää Sveitsiin Jukan luo mutta ei minua näin kipeänä päästetä koneeseen, luulevat vielä että minulla on sikainfluenssa.

Manuska tuli myöskin toiseen kertaan takaisin samasta lehdestä, edelleenkin accepted with major revisions. En tajuu. Miten lehti voi ensin lähettää manuskan kahdelle reviewerille, joilta saadaan kommentit ja sitten lähettää korjaamamme version kahdelle eri reviewerille? Ja toinen näistä uusista pyytä meitä muuttamaan takaisin juuri ne asiat, jotka aiempi reviewer pyysi meitä lisäämään. Peer-review systeemi on syvältä.

Oliko iloisempia asioita? Sveitsiin pikavisiitille. Nöpö-kisun allergia helpottaa antibioottikuurilla (käytin toissa viikolla 185 euroa eläinlääkäriin ja taksimatkoihin…). Viikon kesäloma alkaa juhannuksesta. Ulkona paistaa taas aurinko (voisin kääriytyä lämpimään vilttiin ja mennä istuksimaan terassille).

Ei tullut uniin, mutta tajusin kylläkin ettei EU:ssa päätetä liittyykö Suomi Natoon eikä luultavasti myöskään pääomaverotuksesta EU:n laajuisesti. Eli vihreät tais hävitä. Kohta äänestämään.

Veikkaamatta ei voi voittaa.

Pitäisi veikata oma EU-edustaja. Kuka ehdokas edustaisi näkemystäni EU:ssa? Olen leikkinyt vaalikoneilla ja etsinyt tietoja ehdokkaista ja päämääristä. Puran näkemyksiäni jos ne vaikka selkiytyisivät ja löytäisin motivaation käydä vaaliuurnilla huomenna.

Koska kyseessä on suhteelliset vaalit kannattaa esisijaisesti äänestää puoluetta. Parhaat ja määrissä laskettuna lukuisimmat hitit tulevat, hieman yllättäen, vihreiltä ja kokoomukselta (olen tietääkseni keskustalainen). Koska kyseessä on suhteelliset vaalit kannattaa toisaalta jättää äänestämästä sellaista puoluetta, jossa on yksikin ehdokas, jonka näkemykset eivät vastaa omiasi. Noh, tämä tarkoittaisi äänestämättä jättämistä koska KAIKISSA puolueissa on huonoja ehdokkaita. Joten kysymys kuuluu: Miten voin varmistaa, että puolueesta jota äänestän, se huono ehdokas ei saa ääntäni? Vastaus: En mitenkään (miks ei voi antaa nega-ääniä?)

Tämä on dilemma. En myöskään halua äänestää nykyistä kansanedustajaa enkä kokenutta Brysseli-byrokraattia. Tuore, innokas ja aikaansaava veri kelpaisi parhaiten. Löytyykö?

Päätin tarkastella kokoomuksen ja vihreiden ehdokkaita tarkemmin, erityisesti mielestäni tärkeitä ja ajankohtaisia asioita. Vihreät ovat muuten hyvin linjassa, mutta eivät voi myöntää ettei ydinvoimalle tällä hetkellä ole vaihtoehtoa, lisäksi heillä ei tunnu olevan muuta näkemystä pakolais- ja maahanmuutto politiikkaan kuin että kaikki-tänne-heti-vaan. Sinne meni vihreät. Kokoomus? Kokoomuslaiset eivät suostu pääomaverotuksen kiristämiseen ja he haluaa Natoon. Sinne meni kokoomus.

Keskusta, SDP, RKP, perusuomalaiset? Keskustan ehdokkaiden mielipiteet tuntuvat hajanaisilta enkä saa selville puolueen kantaa. SDP kompastuu maahanmuuttokysymyksissä. RKP on enemmän kokoomuslainen kuin kokoomus. Perssuomalaiset eivät edusta mielipiteitäni ollenkaan. Entä vasurit? Heiltä parhaaksi ehdokkaaksi (eikä niin paljon vihreitä, kokoomusta ja keskustaa jäljessä) saan puolueen nuorten puhiksen. En tykkää äänestää liian näkyvää puoluehenkilöä koska heidän mielipiteensä ovat useimmiten muokkautuneet edustamaan maltillisempaa linjaa, eivätkä siten konsensuksessa puolueen keskiarvoisen linjan kanssa (mikähän se sellainenkin on kuin keskiarvoinen linja?).

Ei mitään tolkkua. Seuraavaksi vedän monologin noista minulle tärkeistä asioista.

Olen ehdottomasti sitä mieltä (niin ovat kandidaattinikin puolueista riippumatta), että ympäristöasiat on otettava huomioon. Miksi viherpiipertäjät ei voi hyväksyä ydinvoimaa? Äänestäisin jos ne uskaltais sanoa, että ydinvoima ok niin kauan kuin etsitään vaihtoehtoista ja parempaa energian tuotannon muotoa. Minusta määrärahoja tulee suunnata uusien energiamuotojen kehittämiseen, päästöjä tulee rajoittaa, energiaa tulee verottaa tiukemmin (kunhan ei kohdistu pahimmin köyhiin) ja ydinvoimasta tulee luopua heti kun jotain muuta löytyy. Mutta tällä hetkellä ei vaan aikuisten oikeesti ole realistista vaihtoehtoa ydinvoimalle tai ainakaan minä en ole siitä kuullut (yritän päivittää energiantuottoon ja energiapolitiikkaan liittyviä tietojani jokus lähitulevaisuudessa).

Mitä tulee maahanmuutto ja pakolaiskysymyksiin niin molemmat äärilinjat ovat pahasta. Se, että otetaan vain työperäistä maahanmuuttoa ja rajoitetaan pakolaisuutta ankarasti, sekä se, että otetaan kaikki ketkä haluaa. Ensimmäinen on liian itsekästä ja jälkimmäinen mahdotonta mikäli haluamme turvata perustoimeentulon (maksuhalukkuutta ei löydy tarpeeksi, ei minultakaan). Ei sekään kyllä mitään ratkaise, että vahvistetaan välimeren partiointia laittoman maahanmuuton estämiseksi. Ei minulla näihin hyviä ratkaisuja ole, mutta toivoisin ehdokkailta (sekä vihreiltä että kokoomukselta) parempia kuin kyllä-ei vastauksia. Että miten järjestetään ja kuka maksaa, vai onko tarkoitus jättää maahanmuuttajat perustoimeentulon ulkopuolelle?

Natoon liittymisestä en halua kuulla puhuttavankaan, EU:n pitäisi tarjota tarpeeksi suojaa jos sellaista tarvitaan.

Sitten se pääomatulon verotus… Tuloerot ovat kasvaneet ja se ei ole mikään riemun aihe. Mielestäni työnverotus on liian kovaa pääoman verotukseen verrattuna, joten pääomaverotusta tulisi kasvattaa. Mutta kumminkin vain vähän ja hallitusti jottei pääoma pakene muihin maanosiin. Niin ja verotuksessa tulisi muutenkin suuntautua kulutuksen verottamiseen.

Minimipalkka ja perustulo kysymykset ovat jotenkin ristiriitaisia, enkä osaa ehdokkaisen vastauksista päätellä mitä he oikeasti tarkoittavat. Kannatan luterilaista mentaliteettia, että töitä on tehtävä henkensä pitimiksi, mutta kannatan myös perustoimeentuloa ja vastustan työn teettämistä liian pienillä palkoilla. Palkat ja perustulot eivät kummikaan voi olla kaikissa EU-maissa samat vaan ne olisi sidottava maiden elinkustannusindekseihin.

Blaah. Nyt loppu energian ja kiinnostus. Ehkäpä ehdokasnumero ilmestyy uniini, niinkuin jotkut muut ovat lausuneet.

Tehty paljon, saavutettu nolla?

-Kisuja paijailtu.
-Pelailtu Kallen et kumppaneiden kanssa pöytäpelejä. Small World osui ja upposi!
-Tanssahdeltu välillä.
-Puutarhaan raahattu kaksi ruusupuskaa, joihin tulee tai ei tule ruusuja (viherpeukalolla ja poropeukalolla on aste-eroja)
-Puutarhakalusteet hiottu ja lakattu (by Jukka)
-Turussa Nordic Sleep -konferenssissa, jossa tänä vuonna onneksi ensi kertaa virallisena kielenä englanti (aiemmin ruotsi-norja)
-Pidin ensimmäisen oraalini, samassa sessiossa Nobel-komiteassa istuvan proffan kanssa… Aavistuksen ahdistavaa.
-Kesäkausi alkanut kun kesätyöntekijät tungeksivat labraan.
-Suunniteltu kesälomaa (mihin ihmeen väliin senkin tungen?)
-Huusholli siivottu.
-Sain ekan henkilökohtaisen apurahan (materiaaliapuraha 2000e, mutta jostain on aloitettava)
-Eka taloyhtiönkokous takana ja heti korotettiin vastikkeita…
-Star Trek leffa nähty. Oli hyvä.
-Juusi toi kevään ensimmäisen hiiren ikkunalaudalla mutta kadotti sen kun yritti maukua minua katsomaan.
-Yötöissä kiusaamassa viattomia labraolentoja
-Sai kortin Pohjois-Koreasta, jonka johdosta piti käydä siiderillä Tanen kanssa
-Satunnaisuuksia

Elämäpäivitys.

Työkaveri väitteli tohtoriksi pari viikkoa sitten ja minä jännitin hänen puolestaan koko edeltävän yön, vaikka tiesinkin sen olevan turhaa koska hän selviäisi loistavasti. Kuten selvisikin. Yleisön mukaan väitöstä seurasi ilolla. Proffakin sanoi, että yleensä hän ei malta odottaa väitöstilaisuuden loppumista mutta nyt oli harmissaan kun se loppui kun keskustelu väittäjän ja vastaväittäjän kesken oli niin innoittavaa! Niin mustakin, olen ylpeä kollegastani. Karonkkakin oli hieno, vaikken tajunnutkaan joutuvani pitää puhetta, onneksi kaikki olivat sen verran juopuneita, että puheeni meni siinä missä muidenkin. Yöllä voimat kumminkin loppu ja oli pakko keskeyttää biletys ja lähteä kotiin nukkumaan. Tuo minuakin odottaa jos sinne asti jaksan. Suunnitelma on, että kesällä 2010 muutan kissojen kanssa Jukan luo Sveitsiin olin väitellyt eli en. Ja kun en, niin sitten kirjoitan väikkärin Sveitsistä (tai hyppään junasta kokonaan).

En tiedä kuinka ajankohtaista on miettiä jatkosuunnitelmia, mutta jotain ajatusratoja kannattais varmaan alkaa jossain vaiheessa kehitellä. Että mitä (mahdollisen) väikkärin jälkeen? Tiedeura vai teollisuus vai jotain täysin muuta? Minä vaan oikeasti haluaisin olla kisujen kotiäitinä piparkakkutalossa järven rannalla, tanssia, leipoa Jukalle ja minulle suklaa-croissantteja ja lukea kaikki maailman hyvät kirjat… (Mistä se johtuu, että hyviä kirjoja tuntuu vuosi vuodelta olevan vähemmän?).

Viime viikonloppuna taas pikavisiitillä Sveitsissä. Tällä kertaa ei toiseen kotiini Baseliin vaan autoilimme Jukan kanssa alppinen juurella ja menimme junalla Jungfrau-vuoren huipulle ihastelemaan jyrkkiä vuorenrinteitä, puhdasta lunta ja jääluolaa (kuvia Jukan sivuilla lähiaikoina). Sunnuntaina tutustuimme pikaisesti Sveitsin pääkaupunkiin Berniin. Niiden mestat on aika, no, erilaisia. Katedraali joka kaupungissa ja vanhaa ja vielä vanhempaa historiaa joka kulmassa. Kävimme katsomassa museossa Bernin historiasta kertovan näyttelyn. Keskiajan jaksoimme kahlata hartaammin läpi mutta sitten tuli väsy ja esihistoria osio jäi vähemmälle, vaikka oli sekin hieno. Jukka osuvasti totesi, että tyypeillä oli kamaa, jollaista Suomessa alkoi olla tuhat vuotta myöhemmin… Ehkä ei ihan tuhat mutta vähänniinkun. Oli niillä onneksi sellaistakin, mitä me ei oltais edes haluttu, esimerkiksi roomalaiset ja paavin istuin lähellä. Matkustelua on periaatteessa kivaa, mutta väsähdän aika äkkiä. Minä vaan haluan vilkaista paikan, todeta että nyt on nähty, ja mennä hotellille nukkumaan.

Töissä ei mitään uutta ihmeellistä, opetus onneksi loppui. En ymmärrä miten kukaan jaksaa työkseen jatkuvasti opettaa! Olen itse muutaman tunnin jälkeen rättipuhkipoikki. Harrastuksen puitteissä olen aktivoitunut enemmän, mm. suunnitellut omia tanssikoreografioita ja käynyt Finlandia-talolla katsomassa Gypsy Queens ja Kings -shown (Jony Ilievin laulu ja karisma aiheutti väristyksiä mahanpohjassa, harvoin törmää niin upeaan laulajaan, pitkät hiukset ei myöskään haittaa). Tulevassa ohjelmassa vielä 100 Gypsy Violins -konsertti ja Helsingin kaupunginmuseon Varokaa, mustalaisia! Väärinymmärryksen historia -näyttely.

Nyt kirjan kimppuun. Tess Gerritsenin jännäri The Mephisto Club oli nautittava, joten hankin akateemisesta Gerritsenin uusimman, The Bone Gardenin. Uusia hyviä fantsukirjoja kaivattaisiin, mutta paremman puutteessa olen jäänyt jännäreihin koukkuun.

Raha on jotenkin aivan järjetön juttu. Vituttaa kun sitä ei ole (ks. edellinen merkintä) ja seuraavassa hetkessä vituttaa kun sitä on. Tällä kertaa otamme esimerkin siitä miten vituttaa kun sitä yhtäkkiä on…

Esimerkissämme on valtion laitoksen rahaosasto sekä labra, joka on tovin kärsinyt rahapulasta. Labrassa on meneillään apurahojen kirjoitustalkoot, sillä vaikka pomo on todistetusti ollut hyvä keräämään apurahoja, lama iskee kaikkialle ja muutamat työntekijöistä ovat jäämässä pian ilman palkkaa. Labran rahavirtoja hallinnoiva rahaosasto ilmoittaa labralle yhtäkkiä että hei, teidän labralla olis 90 000 euroa jäljellä korvamerkittyä projektirahaa ja viikko aikaa käyttää se, tarvitsemme kuitit helmikuun loppuun mennessä, hopi hopi. Joten labra alkaa kuumeisesti miettiä mihin saisi viikossa kulutettua järkevästi moisen summan rahaa. Sitä ois tarvittu aiemmin. Voi vittu.

Tää ei ollut kuvitteellinen esimerkki.

Sequel to Simon´s Cat. Enjoy!

Itkiskö vai vetäiskö ittensä hirteen. Opintotukilautakunta taas muistaa minua, miten mukavaa, olinkin itse heidät ehtinyt unohtaa. Karhuavat minulta rahaa takaisin kun en tajunnut laskea tukirajojani tarkemmin syksyllä 2007, jolloin olin vielä köyhempi yksinasuja kuin nyt ja kuvittelin nähtävästi, että opintotukilautakunnalta on halpaa lainata rahaa. Ei ole. 15% korko on aika kiskurihinta.

Juuri kun olin ehtinyt säästää vähän rahaa. Olin ajatellut shoppailla Sveitsissä, tai säästää silmäleikkausta varten, tai Honolulun delfiini-koulutusmatkaa varten. Näin pientä ihmistä taas lyödään. Onneksi olen tehnyt noita opetustunteja, joista saan ylimääräistä palkkaa (35% verolla, kuis muuten) tutkijan palkan lisäksi. Että ei mene kuin pariksi kuukaudeksi miinukselle tili. En ostakaan itselleni synttärilahjaa tässä kuussa.

Näistä pitäis varmaan oppia jotain, mutta en oikeastaan näe mitään syytä. Valtiohan vaan saa tyhmiltä köyhiltä ilmaista rahaa. Tartteis vaan valmistua vähän äkkiä, häipyä Suomesta ja mennä oikeisiin töihin (=työ josta saa oikeaa palkkaa).

Jaaha, tällaiselta noidannuolet sitten tuntuu, kuin puukoilla hakattais selkään. Ei niin että tietäisin miltä oikea puukko tuntuu, onneksi. Työterveyslääkäri määräsi kokonaisen lääkekaapillisen lääkkeitä, tulehduskipulääkkeitä, kunnon kipulääkkeitä, yötä vasten lihasrelaksanttia ja vielä relaksoivaa geeliä. Farmaseutti taisi apteekissa ihmetellä.

Ja meillä oli Jukan kanssa tänään Anna Karenina -balettiinkin liput. Onneksi Jukka sai Ninan sinne niin ei menneet liput hukkaan, mutta kyllä harmittaa. Enkä saa itsekään tanssia ainakaan viikkoon. Vinetys vinetys vinetys. Itepä valitin kavereille miten olin koko tammikuun kipeä tulematta kumminkaan kunnolla sairaaksi että voisin tervehtyä. Mutta toivoin kyllä pientä kuumetta ja flunssaa ennemmin kuin tällaista saatanallista tulehdusselkäkipua.